Yleistä rodusta
Rodun alkuperä
Novascotiannoutajan synty ajoittuu 1860-luvun Kanadaan, Nova Scotian niemimaalle.
Sikäläiset metsästäjät olivat tarkkailleet kettujen tapaa saalistaa lintuja houkuttelemalla
ne lähietäisyydelle. Houkutteleminen perustuu osaksi ketun syöksähtelevään liikkumiseen rannalla,
osaksi sen ulkonäköön, punaiseen väriin ja tuuheana heiluvaan häntään. Tätä kaikkea metsästäjät
tavoittelivat jalostaessaan Novascotiannoutajan, rodun, jossa yhdistyvät pieni koko, leikkisyys, vilkkaus ja älykkyys.
Novascotiannoutaja eli tolleri on elänyt kertomuksissa jo pitkään, mutta virallisesti rotu on
tunnustettu vasta hieman yli 50 vuotta, sillä Kanadassa ensimmäiset Novascotiannoutajat rekisteröitiin
vuonna 1945. FCI:n hyväksynnän rotu saavutti vasta vuonna 1982, jolloin ensimmäiset tollerit saapuivat
Tanskaan. Suomi vastaanotti ensimmäiset punaturkkinsa kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1985. Tollerin
erityinen ominaispiirre on sisällytetty rodun englanninkieliseen nimeen Nova Scotia Duck Tolling
Retriever, sillä "to toll" on keski-englannissa merkinnyt houkuttelua.
Ulkonäkö ja luonne
Novascotiannoutaja on noutajaroduista pienin. Se on voimakas, tiivis, tasapainoinen ja lihaksikas koira,
jolla on keskivahva luusto. Täysikasvuinen uros on 48-51 cm korkea ja painaa 20-23 kg. Narttu on
vastaavasti 45-48 cm säkäkorkeudeltaan ja 17-20 kg painoltaan. Koira on aavistuksen verran korkeuttaan
pidempi ja raajojen pituus on sama kuin rungon syvyys.
Ketteryys ja pieni koko ovat välttämättömiä tälle sitkeälle metsästyskoiralle, jonka työolosuhteet
ovat useinkin hyvin vaativia. Koska tolleri on jalostettu noutamaan jäisistä vesistä, sillä tulee
olla vettähylkivä, kaksinkertainen ja keskipitkä karva. Aluskarva on pehmeä ja tiheä. Värin tulee
olla oranssi tai punainen. Suotavia ovat valkoiset tassut ja otsapiirto sekä valkoiset merkit rinnassa
ja hännänpäässä. Novascotiannoutaja on erittäin reipas, valpas, päättäväinen ja vilkas.
Työskennellessään se muistuttaa kettua syöksähdellessään pää miltei selkälinjan tasolla ja
runsashapsuinen häntä jatkuvassa liikkeessä. Luonteeltaan tolleri on yhtä aikaa herkkä ja
itsepäinen, ja sen kasvatus vaatii määrätietoisuutta ja selkeitä rajoja. Tollerin herkkyys
on aina otettava koulutuksessa huomioon, ja hyvän suhteen luominen vaatiikin taitavaa kurin
ja hellyyden tasapainottamista. Eräs menestyksekäs ruotsalaiskasvattaja on kuvannut tolleria
erittäin osuvasti seuraavin sanoin: "Alan oppia jotakin niiden hyvin erikoisesta temperamentista.
Tolleri on erittäin intensiivinen. Se tottelee intensiivisesti, noutaa intensiivisesti, nukkuu
intensiivisesti ja kokee koko maailman intensiivisesti. Tollerin mielestä on sitä hauskempaa
työskennellä mitä mutaisempi vesi on ja mitä huonompi ja risuisempi metsä. Jalkapallokentällä
se tuskin viitsii vaivautua noutamaan lintua."
Monipuolinen tollerimme
Novascotiannoutaja on erittäin monikäyttöinen ja aktiivinen koira, jonka kanssa voit puuhata
melkeinpä mitä tahansa. Metsästyksen sekä taipumus- ja metsästyskokeiden lisäksi tolleri soveltuu
moneen muuhunkin lajiin harrastuskaveriksi. Olitpa sitten kiinnostunut tottelevaisuuskokeista,
mejästä, agilitystä, pk-kokeista, vesipelastuksesta tai näyttelyistä, saat tollerista innokkaan seuralaisen.
|